KRIISITYÖ KRIISIKESKUKSISSA

Kriisikeskusten synty

1980-luvun jälkipuoliskolla Suomen Mielenterveysseura alkoi kehittää uudenlaisia avohuollon palveluita, joiden tarkoituksena oli toimia mahdollisimman joustavasti, viiveettömästi, asiakkaan ehdoilla, maksutta, anonyymisti ja virka-ajan ulkopuolella. Syntyi suunnitelma kokeilevasta ja kehittävästä mielenterveyden ensiapu- kriisikeskusprojektista, jonka tarkoituksena oli perustaa kymmenen kriisikeskusta kymmenen vuoden sisällä. Projektin seurauksena kriisikeskukset aloittivat toimintansa viisivuotisena projektina. Toiminnan jatkamisen tarpeellisuuden vuoksi luotiin toiminnan jatkumisen takaava rahoitusmalli, jossa kunnat yhdessä RAY:n kanssa rahoittavat toimintaa.

Vuosina 1994-1999 Suomen Mielenterveysseura kehitti yhdessä A-klinikkasäätiön sekä julkishallinnon yhteistyönä Mobile-projektin, jonka tavoitteena oli kehittää joustavia auttamisen ja tukemisen toimintamalleja ihmisten ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin sekä aikaansaada ympärivuorokautinen ajan, paikan, muodon ja sisällön suhteen joustava auttamisen ja tukemisen muoto. Mobile-projektissa Suomeen perustettiin ympärivuorokautisesti auki olevia tukiasemia 12 eri kuntaan. Asemien kolmivuotisen projektitoiminnan päätteeksi kunnat päättivät tukiasemien toiminnan jatkumisesta ja muodosta, jolloin osa tukiasemista jatkoi toimintaansa paikallisen mielenterveysseuran kautta kriisikeskuksina. Kriisikeskusprojektit osuivat aikaan, jolloin yhteiskunta joutui yhteiskunnalliseen sekä taloudelliseen murokseen. Voidaan luonnehtia, että kriisikeskustoiminnalle oli sosiaalinen tilaus. Toiminta pystyttiin sopeuttamaan joustavasti yhteiskunnan tarpeisiin ja tavoittamaan siten myös uusia asiakasryhmiä. Asiakasmäärät vaihtelevat kriisikeskuksen sijainnin ja toiminnan laajuuden mukaan.

Seinäjoen Kriisikeskus Mobilen synty

Seinäjoen Mobile-tukiasema aloitti toimintansa 16.2.1995 Suomen Mielenterveysseuran alaisena kolmivuotisena projektina ja siirtyi sen jälkeen paikallisen Lakeuden Mielenterveysseuran alaiseksi kriisikeskukseksi.

Seinäjoen Kriisikeskus Mobile noudattaa toiminta-ajatuksenaan Mobile-tukiasemille sekä Suomen Mielenterveysseuralle yleisiä toimintaperiaatteita. Toiminnan tarkoituksena on tarjota apua asiakkaan elämän kriisitilanteissa nopeasti ja helpolla saatavasti.

Palvelukunnat

Palvelukunnat vuonna 2004: Alavus, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Kauhajoki, Kuortane, Kurikka, Lapua, Lehtimäki, Nurmo, Peräseinäjoki, Seinäjoki, Töysä ja Ylistaro.

Palvelukunnat vuonna 2005: Alavus, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Kauhajoki, Kuortane, Kurikka, Lapua, Lehtimäki, Nurmo, Seinäjoki, Töysä, ja Ylistaro.

Palvelukunnat vuonna 2006: Alavus, Ilmajoki, Kauhajoki, Kurikka, Lapua, Lehtimäki, Nurmo, Seinäjoki, Töysä ja Ylistaro.

Palvelukunnat vuonna 2007: Alavus, Ilmajoki, Kurikka, Lapua, Lehtimäki, Nurmo, Seinäjoki, Töysä, Ylistaro ja Ähtäri.

15.5.2008 Yle - Pohjanmaan radio

Mobile lopettaa nykymuodossaan Seinäjoella
Kriisikeskus Mobilen toiminta nykyisessä muodossaan lopetetaan Seinäjoella kesäkuussa.

Taloudellisten syiden vuoksi Mobile joutuu lopettamaan turvakodin, lasten tapaamispaikkapalvelut ja ajanvaraukseen perustuvat kriisiterapiakeskustelut.

Raha-automaattiyhdistyksen tuen turvin Mobile jatkaa Seinäjoella puhelinpäivystystä, asiakasvastaanottoa, perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyötä ja ryhmätoimintaa.

Mobilen henkilökunta puolittuu supistusten jälkeen. Taloudelliset vaikeudet johtuvat etupäässä Seinäjoen kaupungin vähäisistä maksusitoumuksista.

6.6.2008 Ilkka-lehti - Kolumni

Tukea ja turvaa ympäri vuorokauden
Kriisikeskus Mobile kiittää jokaisesta ajatuksesta, puheesta, allekirjoituksesta, lehtikirjoituksesta ja toiminnasta turvakotitoiminnan ja lasten tapaamispaikkapalvelujen jatkumisen puolesta.

Olemme toimineet vuodesta 1995 ja Raha-automaattiyhdistys on avustanut toimintaamme koko ajan. Tästä on ollut ja on kunnille merkittävää taloudellista hyötyä. Toinen puoli rahoituksesta on muodostunut toiminnassamme mukana olevien kuntien rahoituksesta, joka on laskettu puolet kunnan asukasluvun ja toinen puoli kolmen viimeisen vuoden yhteydenottolukujen perusteella.

Ray alkoi vaatia että, mikäli heidän avustus jatkuu, kuntien täytyy maksaa oikea hinta ostamistaan palveluista ja niin meilläkin eriytettiin osa palveluita maksuvälitteisiksi ja uuden hankintalainkin perusteella Seinäjoen kaupunki kilpailutti viime vuonna nämä palvelut (turva- ja kriisiasumispalvelu- lasten tapaamispaikkapalvelu, sekä näihin mahdollisia lisäpalveluita.)

Saimme palvelut hoitaaksemme, vaikka toinen tarjoaja riitautti asian markkinaoikeuteen. Asia etenee siellä omaa latuaan, eikä tässä vaiheessa olisi vaikuttanut toimintaamme. Kunnilta poistuivat "könttisummat " ja ne alkoivat maksaa vain ostamistaan palveluista.

Menot ovat meillä kuitenkin samat, kuten palokunnalla, vaikka palvelulla ei olisi käyttäjää, eikä maksajaa. Raha-automaattiyhdistyksen tuki jatkuu ainakin vielä, sillä ylläpidetään edelleenkin kansalaisapua, eli puhelinauttamista ja ajanvarauksettomia henkilökohtaisia keskusteluja.

Sen avustuksella toimimme myös Raha-automaattiyhdistyksen palvelupisteenä ja hoidamme hoitosuhteita netissä.

On ilmennyt, että maksuvälitteisiä palveluitamme ei osteta tänä vuonna enää yhtä paljon, kuin aiemmin. On helppo todeta, että kaikki tarvitsevat saavat apua, koska nämä tarvitsevat ovat hiljaa häpeissään, eivät jaksa valittaa. Jäädessämme lomalle ennen juhannusta ja avatessamme heinäkuun lopulla Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen turvin, meillä on huoli, miten jatkossa.

Perheväkivaltaa on paljon kodeissa seinien sisällä, uhrit eivät uskalla monestakaan syystä tuoda asiaa julki, vaikka pitäisi, että asiaa voidaan auttaa ja molemmat osapuolet saavat apua.

Kun sitten monien lyöntien jälkeen apua on pakko hakea, sen saaminen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja etukäteen pitäisi olla tiedossa paikka ja polku, mistä apua saa.

Loman jälkeen emme voi asuttaa asiakkaita, vaikka meillä olisi siihen hyvät tilat ja ammattitaito, vaan uhrien täytyy omatoimisesti hakea apu kaupungin osoittamalta suunnalta, mikäli sellainen on tiedossa.

Riittääkö tyhjä turva-asunto, kuka ohjaa sinne, kuka alkaa siellä järjestellä perheen kanssa heidän asioitaan heti ja myöhemmin, kenellä on aikaa jakaa heidän kokemaansa hätää, jos päivystävä sosiaalityöntekijä on ulkopaikkakunnalta ja mitä virka-aikaan, kuka ehtii? Sosiaalityöntekijät ovat nyt jo ylityöllistettyjä omista töistään. Mikäli turvakotitoiminta siirtyy kaupungin jonkin muun palvelun yhteyteen, mikä on kriisityön laatu?

Lasten tapaamispaikkapalveluiden siirtäminen päiväkodeissa tapahtuviksi vaatii sekin uutta sopeutumista vanhemmilta, lapsilta ja päiväkodin työntekijöiltä. Meillä olisi ollut ammattitaito, jolla asia hoidetaan ja raportoidaan sosiaalitoimen tai käräjäoikeuden ohjeiden mukaan.

En tiedä, onko tässä sokeutunut ja tuijottaa vain omaan napaan ja toimintatapaansa, mutta ihmisen todellista hätää ja avuntarvetta nähneenä herää yllä olevia kysymyksiä.

Kirjoittaja on Kriisikeskus Mobilen toiminnanjohtaja.