1. Mielenterveys, mitä se oikein on?

Kun elämä soljuu rauhallisesti, ilman suurempia poikkeamia tavanomaisesta uomasta, onko silloin kyse mielenterveydestä?

Entä kun vähän myrskyää, kotona on alituista riidanpoikasta, arki tuntuu jatkuvalta suoritusten sarjalta?

Tai rysähtää kunnolla. Maailma pysähtyy siihen paikkaan, on tultu pisteeseen, josta ei näytä löytyvän ulospääsyä. Onko mielenrauhan mukana karannut myös mielenterveys, kun olo on tuskaisa, levoton ja oudon ahdistava.

Mielenterveyden rakennuspuita

Mielen hyvinvointi on siitä kummallinen asia, että niin kauan kun kaikki on hyvin, emme ajattele sitä. Vasta kun eteemme kasaantuu vaikeuksia, huomaamme, mitä olemme menettämässä.

Siksi niin helposti unohtuu myös se, että mielen terveyttä ja hyvinvointia voi huoltaa ja edistää samoin kuin fyysistä terveyttämme.

Mielenterveyttä on luonnehdittu monella tavoin. Yleispätevää määritelmää ei edes ole olemassa.

Hyvä mielenterveys rakentuu monista osista. Siihen kuuluu muun muassa

    -    Mahdollisuus mielekkääseen työhön tai harrastamiseen
    -    Turvallinen asuinympäristö
    -    Riittävä taloudellinen toimeentulo
    -    Itsensä arvostaminen
    -    Kokemus tarpeellisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta omassa yhteisössä
    -    Kyky ja halu oppia
    -    Hyvät ja läheiset ihmissuhteet
    -    Kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa
    -    Taito puhua mieltä painavista asioista
    -    Kyky selvittää ristiriitoja
    -    Onnistumisen kokemukset
    -    Myötäelämisen taito

Mielenterveyttä voi verrata eväsreppuun, jonka ottaa mukaansa elämän kokoiselle matkalle. Joskus kontti on pullollaan, sieltä on hyvä nauttia elinvoimaa tien varrella. Joskus se tuntuu pelkästään painavalta ja sen anti on niukka.

Se, mitä olemme reppuun pakanneet, on kiinni osittain itsestämme, osittain elämämme olosuhteista, osittain kokemuksistamme ja niiden kautta kertyneistä taidoista.

Myös kulttuuri, jossa elämme, voi edistää tai vahingoittaa mielen hyvinvointia. Se voi olla ihmistä ja hänen selviytymistään tukevaa tai autoritääristä ja kurittavaa. Kulttuurista on pitkälti kiinni esimerkiksi se, miten suhtaudumme niihin, jotka ovat jostakin syystä elämässä heikoilla.

Me kaikki voimme vaikuttaa omaan ja muiden mielenterveyteen.

Jokainen ihminen on oman elämänsä pääosassa. Hän tietää myös parhaiten, milloin on liian väsynyt, milloin ei jaksa.

Miten huolehdin itsestäni

Arkipäivän kiireessä itsestä huolehtiminen saattaa jäädä vähälle. Huolenpitoon kuuluu itsensä arvostaminen, omien voimavarojensa ja rajoitustensa tunteminen. Pitäisi oppia hyväksymään sekin, ettei aina yllä yhtä hyviin saavutuksiin. Itselleen on sallittava epäonnistumisiakin. Antamalla itselleen anteeksi voi löytää oman sisäisen voimansa.

Usein fyysisestä kunnosta huolehtiminen kulkee käsi kädessä psyykkisen kanssa. Jos toinen puoli meistä voi huonosti, se heijastuu toiseenkin.

Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa rytmittää päiväänsä, työtään, vapaa-aikaansa. Tietty säännönmukaisuus on tärkeää hyvinvoinnille; myös työtön tai eläkkeellä oleva tarvitsee päiväohjelman.

Työssä saa ja kuuluukin väsyä, mutta väsymisen pitäisi olla tyytyväistä, hyvän oloista väsymistä, tunnetta siitä, että on tehnyt työnsä hyvin, eikä ahdistunutta väsymistä. Etenkin jatkuva väsyminen ja elämän kapeutuminen ovat asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ajoissa. Jos ei jaksa kuin tehdä työtä ja nukkua, on syytä miettiä, mitä voisi tehdä.

Mutta myös ristiriidat ovat osa elämää. Elämä on jatkuvaa muuttumista ja muutoksiin sopeutumista.

Mielenterveyttämme koettelevat erilaiset epäonnistumiset, suuret elämänmuutokset, äkilliset kriisit tai vaikeudet ihmissuhteissa. Meillä jokaisella on kokemuksia muutoksista, jotka ovat vaikeuttaneet elämäämme: tuttu elämänjärjestys on rikkoutunut ja sopeutuminen uuteen vaatii aikaa ja voimia.

Älä hylkää itseäsi

Elämään sisältyy monia luonnollisia vaiheita, joissa on mahdollisuus tai pakko muuttua. Jälkimmäisiä ovat useimmat elämän ikävät yllätykset kuten oma tai läheisen sairaus, kuolema, erilaiset onnettomuudet. Niistä selviytyminen vie aikaa ja voimia. Menettämisen hyväksymiseen tarvitaan aikaa, ymmärrystä ja kanssaihmisiä.

Jatkuvan muutoksen keskellä eläminen synnyttää ahdistusta. Viime vuosina monen kestokykyä on venyttänyt äärimmilleen yhteiskunnallisten ongelmien tuoma turvattomuus. On työttömyyttä tai uhkaa työttömäksi joutumisesta. Moni kamppailee taloudellisten vaikeuksien kanssa.

Tällaisissa tilanteissa on luonnollista reagoida voimalla pahoin, masentumalla, ärtymällä tai muilla omilla keinoillaan. Kyse ei suinkaan ole sairaudesta. Mutta jos esimerkiksi masennus muuttuu voimakkaaksi, pitkäaikaistuu ja haittaa päivittäistä elämää ja ihmissuhteita, on hyvä tietää, että masennusta voidaan hoitaa ja että siihen on saatavissa apua.

Kun huomaa olevansa ahdistunut, masentunut ja väsynyt, on syytä kysyä, mikä elämässä vaatii korjausta. Ehkä väsymys onkin reaktio ylivoimaisiin olosuhteisiin.

Mitä sitten pitäisi tehdä, kun tuntuu, ettei itse jaksa, tai kun näkee jonkun toisen kiertävän avuttomana kehää.

Kanssaihmistä voi tukea antamalla hänelle aikaa. Usein riittää, kun on läsnä. Uskoo häneen, kiittää ja kannustaa. Suurin toivo on se, että toinen ihminen tulee liki ja välittää.

Elämässä olisi tärkeää uskaltautua myös vastaanottajan osaan, luottamaan toiseen ihmiseen. On tärkeää, ettei hylkää itseään. Tai ettei hylkää toista ihmistä, jota olisi mahdollisuus auttaa sillä hetkellä.

On myös hyvä muistaa, ettei ole sellaista asiaa, johon ei rohkenisi pyytää apua. Eikä sellaista asiaa, ettei siinä rohkenisi auttaa toista.

Oman heikkouden hyväksyminen ja kyky ottaa vastaan apua on vahvuuden merkki. Muistamme helpommin aiemmat virheemme ja epäonnistumisemme. Mutta aina kun muistaa, minkä virheen on tehnyt, pitäisi vastapainoksi muistaa, missä on onnistunut. Jokaisen pitäisi olla hellempi itselleen ja muistuttaa aika ajoin, kuinka hyvä sentään olen.

Kriisit kuuluvat elämään ja läpikäydyt kriisit jopa lujittavat mielenterveyttä. Kun vaikea kokemus on läpieletty tai ongelmaan on saatu apua, mielenterveys voi olla jopa aiempaa paremmalla tolalla.

2. Selviytyminen ja selviytymiskeinot

Kukaan ei selviydy elämästään ilman ongelmia, vaikeuksia, kipuja. Ne kuuluvat matkaamme yhtä lailla kuin ilot ja hyvän olon hetket. Elämä on kuin virta, jonka kuohuihin joudumme ottamaan kantaa. Ne vaikuttavat meihin, ajatteluumme, toimintaamme ja ratkaisuyrityksiimme.

Menetyksiä, uhkia vai haasteita

Jokapäiväisistä pulmista selviydymme yleensä kotikonstein. Mutta arjen keinot eivät aina riitä, kun joudumme kohtaamaan vaikean ongelman; sairauden, menetyksen, luopumisen, konkurssiuhan... Se, miten yritämme selviytyä kipeästä kohdasta eteenpäin, on kiinni siitä, millaisen tilanteen edessä ajattelemme ja tunnemme olevamme.

Onko se:

    -    Menetys
    -    Uhka
    -    Haaste

Menetyksessä vertaamme nykyhetkeä elettyyn elämään. Taakse on jäänyt asioita, joita emme saa enää takaisin. Elämää on ryhdyttävä rakentamaan osittain uudelta perustalta.

Uhkassa kohtaamme tulevaisuuden; tehdyt suunnitelmat, unelmat ja haaveet. Elämä ei näytäkään menevän niin kuin olimme suunnitelleet.

Haaste tuo meidät kasvokkain juuri tämän hetken kanssa. Se antaa tilaisuuden toimia, uskaltaa, ottaa vastuuta, yrittää.

    -    Millaiset elämäntilanteet ovat sinulle menetyksiä, uhkia, haasteita?
    -    Mistä tunnistit tilanteen uhkaksi, menetykseksi tai haasteeksi?
    -    Käytitkö selviytyäksesi eri keinoja näissä erilaisissa tilanteissa?

Onko "syy" itsessä vai muissa

Vaikeat elämäntilanteet voivat johtua mielestämme:

    -    Itsestämme
    -    Ulkopuolisista tekijöistä tai asioista
    -    Sekä itsestämme että muista

Jos suhtaudumme elämäämme hyvin henkilökohtaisesti, ajattelemme herkästi vaikeuksien ja satuttavien tilanteiden johtuvan itsestämme. Tällöin vaadimme usein itseltämme "liikaa" ja olemme ylikriittisiä. Vaikeuksista on selvittävä yksin. Tällainen suhtautuminen voi viedä meidät pakkoselviytymiseen: elämä on vaikeaa, mutta siitä on selviydyttävä, yksin, hammasta purren. On mentävä vaikka läpi harmaan kiven. Tällöin syyllistämme monesti itseämme täysin tarpeettomasti.

Jos vaikeudet tulevat elämäämme ulkopuolelta, niitä aiheuttavat mielestämme muut ihmiset, yhteiskunta, perhe, työtoverit, kohtalo. Tällöin emme tavallisesti syyllistä itseämme yhtä herkästi kuin uskoessamme vaikeuksien olevan omaa syytämme. Jos pystymme jollakin tavoin vaikuttamaan asioihin, yritämme toimia, ratkaista niitä. Jos taas emme tunne voivamme vaikuttaa, ajattelemme ehkä olevamme kuin ulkopuolisten voimien armoilla.

Jos vaikeudet johtuvat mielestämme sekä itsestämme että ulkoisista tekijöistä, selviytymisessä on aineksia molemmista.

    -    Oletko havainnut yleensä hakevasi syyllistä itsestäsi vai muista?
    -    Mistä seikoista olet tunnistanut, onko "syy" sinussa, muissa vai molemmissa?
    -    Oletko huomannut selviytymiskeinoissasi eroja sen mukaan, kenen syytä olet ajatellut tilanteen olevan?

Kerralla kuntoon vai vähitellen

Vaikeista kohdista selviytyminen voi olla:

    -    Kertaluontoista: hoidamme ja ratkaisemme asian kerralla
    -    Jatkuvia ratkaisuyrityksiä
    -    Sopeutumista muuttuneeseen tilanteeseen, elämistä sen kanssa

Vaikeilla elämänkohdilla on meille yksilöllinen ja henkilökohtainen merkitys. Sen vuoksi emme voi antaa muille - eikä meille voida antaa - selkeitä neuvoja ja ohjeita, miten niistä pitäisi selviytyä. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ja mikä keino toimii jossakin kriisitilanteessa, ei enää toimikaan uudessa tilanteessa.

Arvioimme yksilöllisesti, millainen merkitys uudella tilanteella on itsellemme. Ja millaisia mahdollisuuksia meillä on selviytyä siitä. Usein selviytyminen on jatkuvaa toimintaa, kokeilemme erilaisia keinoja. Jos ne toimivat ja saamme niistä hyvää palautetta, käytämme niitä. Päinvastaisessa tapauksessa yritämme uusia keinoja.

Emme koskaan voi hallita täysin elämäämme. Selviytyminenkään ei tarkoita sitä, että saisimme ratkaistua vaikeutemme täydellisesti ja huolet olisi kuin poispyyhkäisty. Sen sijaan selviytyminen on usein jatkuvaa yrittämistä, ajoittaista takapakkia, ilmiselvien haittojen vähentämistä, muuttuneen elämäntilanteen sietämistä, vähittäistä sopeutumista, uusien asioiden avautumista.

Emme myöskään voi koskaan saada elämästä emmekä selviytymisestä täysin puolueetonta tietoa. Toimintamme, käyttäytymisemme, selviytymisemme perustuu paljolti omiin arvioihimme, tulkintoihimme ja mielikuviimme.

Yritämme selviytyä niillä keinoin, jotka ovat sopusoinnussa omien arvojemme, uskomustemme ja tavoitteidemme kanssa. Jos emme tunnista, mitkä arvot ohjaavat elämäämme, saatamme joutua selviytymisen sivupoluille. Silloin toimimme ikään kuin väärien karttamerkkien perusteella.

    -    Millaisia karttamerkkejä sinun arvokartallasi on ja miten ne ohjaavat elämääsi?
    -    Mitkä karttamerkit ovat sinulle tärkeimpiä elämässäsi?
    -    Mieti vaikeassa elämänkohdassa, mitä olet itse valmis tekemään tilanteen korjaamiseksi ja muuttamiseksi?
    -    Oletko ajatellut, että juuri sinä joudut elämään niiden seurausten kanssa, joita ratkaisuyrityksilläsi on?

Selviytymiskeinoja

Elämässä selviytymistä on yhtä monenlaista kuin elämääkin. Tässä joitakin suunnistusmerkkejä, joita voit kokeilla omalla selviytymispolullasi.

- Yritän ottaa asioista selvää, miettiä ratkaisumalleja, toimia. Jos en pysty ratkaisemaan vaikeaa kohtaa, yritän toimia niin, että pystyn ainakin vähentämään sen haitallisia vaikutuksia.

- Suunnittelen, miten voin ratkaista tilanteen ja yritän toimia suunnitelman mukaan. Mietin, miten olen aiemmin selviytynyt kipeistä tilanteista, mikä on auttanut minua. Muistan myös, mitä muut ovat kertoneet omista elämän kipukohdistaan ja niistä selviytymisestä.

- Keskitän voimavarani juuri tämän tilanteen selvittämiseksi. Otan yhden asian kerrallaan ja kun olen päässyt siinä eteenpäin, voin alkaa käsitellä muita vaikeita asioita. Näin en joudu elämään jatkuvasti yli voimavarojeni.

- Jos tiedän, etten voi juuri sillä hetkellä tehdä kipeälle elämänkohdalle mitään, yritän ottaa siihen etäisyyttä. En anna sen vallata mieltäni kokonaan. Yritän ajatella muita asioita ja keskittää huomioni siihen, mihin pystyn vaikuttamaan.

- Haen tukea ja apua. Tiedän, että voin turvata läheisiin, että he auttavat ja tukevat minua. Usein he voivat tukea minua jo olemalla läsnä, välittämällä ja kuuntelemalla, olemalla rauhallisia ja avaamalla uusia näkökulmia sekä antamalla myönteisiä malleja selviytymisestä.

- Puhun asioistani. En jää pohtimaan niitä yksin. Kun sanon vaikean asian ääneen, se saa nimen, siihen saa otteen ja sitä voi alkaa käsitellä. Ääneen puhuminen on asioiden jäsentämistä ja ratkaisemista. Ystävä tai läheinen voi auttaa minua katsomaan vaikeaa asiaa uudesta näkökulmasta.

- Jos minun on vaikea puhua asioistani muille, yritän selvittää niitä muilla keinoin. Voin piirtää, maalata, lenkkeillä, hakata halkoja, kävellä luonnossa tai puhua asioistani nauhalle ja jäsennellä näin ajatuksiani.

- Tuon tunteeni esiin, kerron miltä minusta tuntuu. Näytän "heikkouteni". En kuitenkaan juutu kiinni kipeisiin tunteisiin enkä jää vatvomaan niitä pitkäksi aikaa. Jos juutun vihaan, katkeruuteen, syyllisyyteen, en löydä uusia selviytymiskeinoja enkä elämän minulle tarjoamia uusia mahdollisuuksia.

- Vaikeiden elämäntilanteiden kohtaaminen ja selvittäminen vaatii paljon voimia. Jos tuska käy liian vahvaksi, asioiden selvittely voi jäädä kesken. Mutta, jotta voisin avautua lohduttaville tunteille ja surulle, minun on käytävä ensin läpi raskaat ja painostavat tunteet ja asiat. Niiden jälkeen pystyn suremaan, kaipaamaan, mukautumaan uuteen, hyväksymään menetyksen ja löytämään uuden tasapainon, uuden tavan elää.

- Yritän, jos suinkin voin, arvioida tilanteen myönteisesti uudelleen. Vaikka en voi muuttaa itse tilannetta, voin muuttaa suhtautumistani siihen ja sen merkitystä itselleni. Myönteinen uudelleenarviointi muuttaa myös tunteitani myönteisemmiksi.

-  Jos en voi muuttaa tilannetta, hyväksyn sen osaksi itseäni ja elämääni. En kuitenkaan ajattele, että tämä on minun kohtaloni, minut on tähän määrätty. En lamaannu, vaan jatkan elämääni ja toimintaani.

- Jos en selviydy yksin, eivätkä ystävät ja läheiset voi auttaa, tai minulla ei ole ystäviä, haen apua ammattiauttajalta. Hän voi antaa tietoa, taitoa, tukea ja empatiaa. Avun hakeminen on vahvuuden merkki. Silloin tietää omat voimansa ja osaa arvioida, millaisista tilanteista ei selviydy yksin. Avun hakeminen nopeuttaa ongelman ratkaisemista ja pääsen pikemmin jatkamaan "normaalia" elämääni.

- Yritän vaikeuksista huolimatta löytää asioista myös myönteisiä puolia. Vaikka se ei aina auta, se ei ainakaan pahenna tilannetta. Myönteinen suhtautuminen aukaisee myönteisyyden kehän. Hymy synnyttää uuden hymyn, rohkaiseva sana saa jatkokseen kokonaisen lauseen. Muistan, että huumori voi laukaista myönteisesti monta tilannetta.

- Vaikka tiedän, etten voi hallita täysin omaa elämääni ja että täydellistä selviytymistä ei voi olla, yritän vaikuttaa itse omiin asioihini enkä antaudu kohtalon tai ulkopuolisten voimien vietäväksi. Kun tunnen, että voin jollakin tavoin vaikuttaa meneillään oleviin asioihin, yritän ratkoa niitä aktiivisesti.

- Käytän mielikuvista, luovuutta, myönteisiä mielikuvia. Luova suhtautuminen asioihin auttaa löytämään uusia keinoja ja yhdistämään uusiin keinoihin sitä, mikä vanhoissa keinoissa on toiminut.

- Jos elämä ei tunnu pysyvän koossa ja siltä on kadonnut jatkuvuus, teen siitä huolimatta päivittäin samoja rutiineja kuin aiemminkin. Harrastan, hoidan kuntoani, siivoan, laitan ruokaa, käyn kaupassa, kirjastossa, elokuvissa...

- Teen elämäni "kymmenen kärjessä" -listan. Ensimmäiseen sarakkeeseen kirjoitan ne asiat, jotka ovat elämässäni hyvin. Toiseen sarakkeeseen kirjoitan ne, joihin haluan muutoksen. Kolmanteen sarakkeeseen kirjoitan ne asiat, joita olen valmis muuttamaan. Kun lista on valmis, käyn sen uudelleen läpi ja päätän, mitä todella haluan ja voin tehdä. Pidän listaani jatkuvasti ajan tasalla.


Lähde: Selviytymisopas elämästä, mielenterveydestä, vaikeuksista
Heiskanen Tarja, Salonen Kristiina
SMS-tuotanto oy