Mitä väkivalta on?

Väkivalta on käyttäytymistä, jonka avulla saavutetaan valtaa toisen ihmisen elämässä herättämällä pelkoa ja uhan tunnetta. Se on myös toisen ihmisen käyttäytymisen, ajatusten ja tunteiden kontrollointia. Vallan ja kontrollin saavuttamisen ja ylläpitämisen välineitä ovat esimerkiksi nimittely, halventaminen, syyttely, uhkaileminen, pelottelu sekä fyysisen, seksuaalisen ja taloudellisen väkivallan käyttö, ajatus toisen ihmisen omistamisesta (mustasukkaisuus) sekä hänen elämänsä rajoittaminen.

Perheissä ja lähisuhteissa on paljon ja monenlaista väkivaltaa. Sitä ei usein edes tunnisteta. Tiedon saaminen auttaa tunnistamaan väkivallan ja puuttumaan siihen.

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta jää usein yhteiseksi salaisuudeksi. Vaikeneminen pahentaa asiaa. Jo asiasta puhuminen voi auttaa väkivallan kierteen katkaisemisessa.

Usein väkivaltana pidetään vain fyysistä väkivaltaa, sellaista, joka jättää jälkiä. Fyysinen väkivalta on kuitenkin vain yksi väkivallan muoto.

Väkivallan muodot

Fyysinen väkivalta

Fyysinen väkivalta voi vaihdella kiinni pitämisestä tukan repimiseen, läimäyttelystä nyrkin iskuihin ja potkimiseen, kuristamisesta ja erilaisten aseiden käytöstä henkirikoksiin. Naisille aiheutuneet fyysinen väkivallan vammat vaihtelevat mustelmista ja ruhjeista pysyviin vaurioihin ja vammautumiseen, kuten kuulon, näön tai liikuntakyvyn menettämiseen. Lisäksi raskaudenaikainen pahoinpitely voi johtaa lapsen menettämiseen.

† Vuosittain viitisenkymmentä ihmistä kuolee perheväkivallan vuoksi.

† Perheväkivalta on kestänyt keskimäärin kahdeksan vuotta ennen kuin turvakotiin tullaan.

† Suomessa joka 6. minuutti nainen joutuu avo- tai aviopuolisonsa pahoinpitelemäksi.

† Suomessa joka toinen viikko yksi nainen kuolee lähisuhdeväkivallan seurauksena.

Henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta voi olla jatkuvaa sanallista väkivaltaa, mykkäkoulua, huutamista ja nimittelyä, tai sanatonta uhkaa. Se voi olla myös seurailemista, häirintää ja sanallista uhkailua. Henkisen väkivallan käyttöä on myös naiselle kuuluvien esineiden ja tavaroiden tuhoaminen sekä julmuus hänen lemmikkieläimiään kohtaan. Myös lapsia voidaan käyttää henkisen väkivallan ja kontrolloinnin välineenä. Henkinen väkivalta on paljolti piiloväkivaltaa. Sen tarkoituksena on murentaa uhrin uskoa ja luottamusta omaan itseensä, omaan ajatteluja käsityskykyynsä sekä kykyyn tuntea oikein.

Itse väkivallan teko kestää usein vain ohikiitävän hetken, mutta uhka ja pelko jäävät pysyviksi, kun uhri tietää, että fyysinen väkivalta otetaan käyttöön tarvittaessa. Se riittää. Tieto mahdollisesta kivusta.

Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö

Raiskaus, sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottaminen, insesti, seksillä tapahtuva kaupankäynti, syyllistäminen, kiristäminen.

Avioliitossa tapahtuva raiskaus on Suomen rikoslaissa määritelty rikokseksi.

Sosiaalinen väkivalta

Eristämistä muista ihmisistä, rajoittamista, vankina pitämistä, työnteon estämistä.

Taloudellinen väkivalta

Rahan käytön kontrollointi, kiristäminen ja toisen rahojen ottaminen omaan käyttöön.

Hengellinen väkivalta

Henkinen väkivalta, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus.

Hoidon ja huolenpidon laiminlyönti

Kovaotteiset hoitotoimet ja fyysisten tai psyykkisten perustarpeiden laiminlyönti.

Kunniaan liittyvä väkivalta

Perheen tai suvun piirissä tapahtuva kunnianormien puolustamiseen liittyvä ihmisoikeuksia rikkova väkivalta.

Lapsi ja väkivalta

Perheväkivallan todistajaksi joutuminen on lapsille haitallista, lapset voivat kokea väkivaltatilanteet ja esimerkiksi äitiinsä kohdistuvan väkivallan jopa pelottavammaksi kuin itseensä kohdistuvan. Vaikka lapset eivät aina ymmärrä tiedollisella tasolla, mistä riidoissa on kyse, tunnetasolla he ymmärtävät, että jotain pahaa tapahtuu. Lapset pelkäävät usein, että joku, yleensä äiti, saattaa kuolla.

Jos perheväkivalta jatkuu pitkää, lapsen elämä voi keskittyä väkivaltatilanteiden ennakoimiseen ja tästä hetkestä selviytymiseen. Voimia ei välttämättä riitä muuhun. Lapsi saattaa myös oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ristiriitoja: poika voi oppia lyömään ja tyttö alistumaan.

Aikuiset elävät perheessä ja parisuhteessa vapaaehtoisesti. Lapset eivät voi valita vanhempiaan. Jokaisella on oikeus elää ilman väkivallan pelkoa.

Väkivallan kierre

Väkivaltaisen perheen tai parin elämässä toistuvat tietyt vaiheet. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan prosessi etenee syklisesti näin:



Jännityksen kasvaminen

Ensimmäisessä vaiheessa esiintyy erimielisyyttä, välit kiristyvät ja riidellään. Puolisoon kohdistuvat odotukset ovat jääneet toteutumatta ja tyytymättömyys luo riitaa. Riitelyyn voi liittyä myös tönimistä, uhoamista, nöyryyttämistä ja tavaroiden rikkomista. Erimielisyys jää usein käsittelemättä ja jännitys kasvaa.

Pahoinpitely

Jännityksen kasvua seuraa väkivaltainen pahoinpitely. Tavallisesti jokin toisarvoinen asia laukaisee pahoinpitelyn. Vaiheeseen saattaa liittyä myös päihteiden käyttöä, joka voi merkitä väkivallantekijälle - hyväksyttyä - syytä käyttäytyä väkivaltaisesti.

Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen

Pahoinpitelyn jälkeen seuraa rauhallinen vaihe, jonka aikana pahoinpitelijä ilmaisee katumusta, pyytää anteeksi ja hyvittää tekoaan. Pahoinpitelijän ahdistus ja häpeä kannustavat häntä lupauksiin väkivallattomasta elämästä: "Tämä ei koskaan enää toistu!" Anteeksipyytämistä seuraa anteeksianto. Kumpikin puoliso haluaa elämän jatkuvan rauhallisena.

Jonkin aikaa menee yleensä hyvin, mutta hoitamattomana väkivallalla on tapana uusiutua. Vähitellen väkivalta voi muuttua yhä kovemmaksi ja väkivaltakierre pyöriä yhä kiivaammin. Väkivallasta saattaa tulla perheelle luonnoton vääristyneen todellisuuden tila, jonka piirteitä ovat väkivallan vähättely ja väkivallan oikeutettuna pitäminen.

Anteeksipyytämisen vaiheessa molemmat puolisot haluavat muutosta ja uskovat siihen. Se on hyvä tilaisuus hakea apua molemmille osapuolille yhdessä ja erikseen - tilanteesta ja tarpeista riippuen.

Nainen ei voi omalla käyttäytymisellään välttää tai lopettaa väkivaltaa. Yleensä väkivallan kohteena olevat naiset ovat tehneet kaikkensa tilanteiden välttämiseksi. Väkivalta ei lopu, ennen kuin mies ottaa vastuun teoistaan, ja lakkaa etsimästä syytä naisesta. Väkivaltaisuus ja vallan- ja kontrollinhalu ovat kuin riippuvuuksia, joista päästäkseen miehen on tehtävä työtä. Paras tapa auttaa miestä on saattaa hänet vastuuseen teoistaan lain ja yhteiskunnan edessä ja kieltäytyä alistumasta väkivaltaan. Yhteiskunnassa voidaan puuttua väkivaltaan, kun sen salailu loppuu ja asia tehdään julkiseksi.

Väkivallan tekijä voi olla puoliso, ex-puoliso, isovanhempi tai ulkopuolinen henkilö.

Väkivalta on aina henkilökohtainen valinta. Väkivallan tekijä voi kokea, että hänellä on oikeus sen käyttöön tai jopa pakottava tarve. Väkivallan käyttö puolisoa tai lapsia kohtaan on kuitenkin rikos. Kukaan ei tahdo tulla sellaisen ihmisen kaltoin kohtelemaksi, jota tulisi rakastaa ja kunnioittaa.

Väkivallan tekijä on syyllisyytensä kanssa usein hyvin yksin. Kun on satuttanut läheisiään, haluaa paeta häpeäänsä ja eristäytyä. Väkivallan tekijä tarvitsee apua, jossa autetaan häntä tiedostamaan väkivaltaista käyttäytymistään ja irrottautumaan siitä.

Tilanteen tunnustaminen ja kohtaaminen on askel vastuun kantamiseen omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestään. Avun hakeminen osoittaa, että väkivallan tekijä välittää itsestään ja lähimmäisistään. Avulle ei ole perusteita, ellei väkivallan tekijä ole motivoinut ja halukas hakemaan apua itselleen.


    □    Häpeä (muut saavat tietää)
    □    Itsensä syyllistäminen perhe-elämän epäonnistumisesta
    □    Keskinäinen riippuvuus (huoli väkivallan tekijän selviytymisestä)
    □    Kiintymys väkivallan tekijään
    □    Kokemus epäonnistumisesta vanhempana ja puolisona
    □    Pelko lasten huoltajuuden menettämisestä
    □    Sukulaiset
    □    Taloudelliset/uskonnolliset/kulttuurilliset syyt
    □    Tottumus
    □    Usko, että väkivallan tekijä muuttuu

Väkivalta voi myös lamaannuttaa niin, että siitä tulee normaali osa elämää ja arkea eikä toisenlainen elämä tunnu edes mahdolliselta.

Eräs keino selviytyä, on yrittää tehdä väkivallasta näkymätöntä tai kieltää se. Väkivallan uhri pyrkii selittämään ja ymmärtämään toisen väkivaltaista käyttäytymistä.